Ajatuksia elämästä ja politiikasta

Laiskat ja saamattomat

Lauantai 5.1.2019


Luin Iltalehdestä Tuomas Enbaskan kolumnin suomalaisista yrittäjistä, jotka ovat vain laiskoja valittajia. Ensireaktio oli tietysti nyrkillä lujaa pöytää ja pitkä rivi kirosanoja perään. Nyt yön yli asiaa mietittyäni on hänen kirjoituksessaan ehkä osa totuuttakin mukana.

Hän kehuu, kuinka helppoa Suomessa on perustaa yritys. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Meillä on käyty hieman poliittista keskustelua siitä, että pitäisikö esim. osakeyhtiöiden alkupääoma poistaa kokonaan. Minusta sitä ei tarvitse poistaa, mutta sen on oltava kohtuullinen. Mielestäni yrittäjäksi ryhtyvältä pitäisi vaatia hienoinen alkupanostus oli hänen toimialansa sitten mikä hyvänsä. Yhden henkilön asiantuntija yrityksen vaatimukset on toki oltava täysin toisenlaiset kuin suurta investointia tarvitsevan tuotannollisen yrityksen vaatimukset.

Miksi sitten olen asiaa näin tuuminut. Yrittäminen ei ole helppo laji ja sinulla on oltava jotakin pohjaa siihen ryhtyäksesi. Mikäli joudut hakemaan pientäkin lainaa yritystoiminnan aloittamiseen, niin silloin joku kyseenalaistaa liiketoimintasuunnitelmasi ja tutkii talousarviosi. Tämä voi olla tarpeen, sillä edelleen monet yrittäjät, itseni mukaan luettuna teemme ratkaisuja tunteen pohjalta, vaikka laskelmat näyttäisivätkin homman toimimattomaksi ja aloittavissa yrityksissä tämä tarkoittaa nopeaa loppua, kun kassaa ei ole saatu kestämään takaiskuja.

Se minkä kolumnisti unohtaa kokonaan omassa tekstissään onkin juuri tuo yritystoiminnan loppuminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Konkurssi on ehkä pahempi kuin mikään muu rangaistus. Sinut hirtetään velkavankeuteen, eikä sinulla ole mahdollisuutta uuteen alkuun. Puhumattakaan siitä häpeämerkistä, joka sinuun lyödään, ystäväpiirinkin ympäriltä kaikotessa. Nämä ovat varmasti tekijöitä, jotka suitsivat riskinottoa.

Byrokratiassa on yleensä aina karsimisen varaa, mutta suurimmat ja tärkeimmät toimet tulisi nykyisellään kohdistaa konkurssin mahdollistamiseen ja yritystoiminnan muuhun lopettamiseen. Erityishuomiona sukupolvenvaihdokset ja yrityskaupat. Työllisyyspolitiikan jätän tämän tarinan ulkopuolelle.

Yrittäjien ahkeruudesta olen muuten ihan päinvastaista mieltä moisen hunsvotin kanssa!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini